Uusi sydänhoitaja, Pirjo Kylmäoja oli mukana tutustumis käynnillä. Ystävällinen ja empaattinen ihminen. Samat tutut naamat ja jutut enimmäkseen,silti aina on kiva tavata ja halata. Sama kohtalokin kaikilla joka yhdistää,tekee tutuksi,huomaa olevansa eiyksin vaan yhdessä, osa yhteisöä jossa on paljon muita. Näkee ja kuulee,että hengissä ollaan ja pärjätään.
Toivottomuuden tunne on jäänyt kokonaan pois,eihän sitä ole näissä tapaamisissa ollutkaan. Pikemminkin on avautunut uusia näkymiä elämään,on oppinut arvostamaan pieniä arkisia asioita. Sellaisia jotka aiemmin tuntuivat itsestään selviltä,sairaus on opettanut paljon. Silti olisi se saanut jäädä tulematta,oppi on kovin karulla tavalla saatua. Nykyisin osaa olla kiitollinen siitä,että on saanut herätä ja pääsee omin avuin sängystä ylös,tekemään omia arkiaskareita.
Pilvipoutainen sää tuolla ulkona,aurinkokin sinnittelee pilvien takaa. Aivan samoin kuin ihmisen elämässä,Aurinko paistaa joskus kuin verhojen takaa. Paistaa kumminkin,silloinkin kun ei näy, täytyy vain luottaa sen paistavan. Poutaa seuraa sade ja sadetta seuraa pouta,molempia luomakunta tarvitsee,samoin ihminen valon ja varjon vaihtelua. Auringon ilmestyessä taivaalle elämä taas hymyilee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti