Viisikymentä mm vrk,sehän on jatkuvaa lotinaa. Maa kyllästyy ei ehdi imeä pienet purot luikertavat mikä minnekin,vievät mennessään siemenet eikä kylvörivistä näy jälkeäkään.
Kuorettuneen pinnan alta nousee kuin varkain pieniä punertavia lehtiä,pareittain ne puskevat itsensä esille kuin mutkalla oleva nauha. Punajuuret sitkeät,luotettavat herkut ne tahtovat kasvaa pitkiksi ja paksuiksi tai leveiksi lautasiksi,kuin olisivat sinipunaisia nauriita. Ne ovat egyptiläisiä,ovat oppineet kasvamaan suuriksi ja meheviksi vaikkei niille täällä pohjoisessa olekaan tarjota Niilin viljavaa lietettä kasvualustaksi. Vettä ne vaativat ja palkitsevat kasvattajansa,kastelijansa ruhtinaallisesti. Maukkaita meheviä ja ravinteikkaita eivätkä vaadi paljoa,vain vettä riittävästi ja vähän kanankakkaa.
Mikäs se sitten on tämä tasainen vihreä "tureikko" josta ei saa selvää sitten millään? Porkkanaa siinä pitäisi kasvaa,kaikenlaista ruohoa siinä on,kaikki samannäköistä kuin tiheää turkkia. Harvoinpa tämä kasvi palkitsee kylväjänsä yhtä runsaasti kuin punainenjuurikas. Oikukas on viljeltävä tämä ranskalainen,Nantes sanoo etiketti,sieltäkö lie taipaleensa alkanut? Vaatelias on ja kiukuttelee kuin gallian kukko konsanaan. Vaan kyllä siitäkin kelpo evästä tulee kunhan sen ensin saa kasvamaan.
Herneitä,papuja,sipuleita ja tietenkin perunaa kaikkea tätä on pastalla kasvussa. Suurin toivein hyvästä mielestä hyräillen sitä aina keväisin maata kääntää haraa ja kylvää,kastelee toivossa saada oman pellon satoa korjata. Ei merkitse mitään miten paljon hikeä,kuinka selkää pakottaa eikä polvet meinaa taipua. Tunneista ei ole kirjanpitoa,kyse on aivan jostain muusta jostain minua suuremmasta. Nöyrästi sitä aina silmät ristii talven jälkeen,kiitoksen kantaa,että sain taas uuden kevään ja kesän nähdä.
Talven jälkeen tuntee taas elävänsä,kipeät nivelet ruusu sääressä ja muut vaivat ovat varsin vähäisiä vastuksia. Niitä ei edes muista,ennenkuin illalla sängyssä aamulla on kuin uudesta syntynyt. Varsinkin nyt kasvihuone vuosien haave kukoistaa,jos yöllä herää sitä on käytävä katsomassa miten tomaatit ja paprikat voivat ja aamulla ensimmäiseksi.
Ihmeellistä miten mukavaksi ja mieleiseksi työksi kitkeminen on tullut. Kasteleminenhan onkin jo suorastaan huvia kun saa pumpulla veden järvestä saaviin nostaa.
Tosin sitä vettä on tänä kesänä lorottanut taivaaltakin ihan riittämiin,tomaateille ja chileille siis ei paprikoille,vaan chileille sitä pumppuvettä on kyllä tarvinnut.
Niin paljon on minulla aihetta kiittää olla tyytyväinen,että näin hyvin minun asiani ja eloni on.
