yli vai ali?

Enimmäkseen yli,tätä minun kannanottoni yleensä ovat. Edellälausumani mielipide xxxxxxxx on sekin laitettava ylilyöntien listalle. Alko-ongelma hänellä tosin on kuten xxxxxxxxxxx,en kuitenkaan tunne miestä tarpeeksi sanoakseni mikä on miehiään. Täyttääkö miehenmitat muussakin kuin juomisessa.
Syys tekee tuloaan, koivunlehdet alkavat kellastua. Mukavaa aikaa syksykin on,maa antaa satonsa,marjat,perunat,pavut ja punajuuret menestyivät hyvin. Mieleltäni olen edelleen maamies ainakin yhtä paljon,kuin Iivolassa asuessani. Aika kultaa muistoja silti kaipaan nyt niitä aikoja. Paluutahan ei ole,mutta mielikuvitusta ei voi kahlita,varsinkaan minulla. Sen avulla olen tähänkin saakka elänyt,täyttä elämää se on ollut. Aika ja paikka ovat olleet milloin missäkin,aivan omassa atmosfäärissään. Sieltä olen ammentanut sen voiman ,minkä varassa olen selviytynyt. Tavallaan se on pakoa todellisuudesta,siitä joka niin kovin kourin on minua monesti runnellut. Kovin pahana en sitä osaa pitää,voi sitä kyllä vastuun pakoiluksikin sanoa. Omaa elämääni olen elänyt ja arkiset välttämättömyydet hoitanut,jopa enempikin silloin kun olen kiinnostunut jostakin asiasta. Miksikä olisi pitänyt tehdä jotakin vain siksi,että "muutkin" niin tekevät? Keitä ne ovat ne "muut" jotka orjuuttavat lähimmäisiään omilla kahleillaan? En tunne velvollisuutta elää ja olla ulkopuolisten sääntöjen noudattaja.
Tottahan toki inhimillisyyttä ja hyviä tapoja on kunnioitettava, mutta jokaisella on kuitenkin henkilökohtainen vastuu tekemisistään. Ei voi vedota muihin. Mitähän minä nyt ajan takaa,jotakin muljahtelee nyt lelukopassa. Täytynee palata asiaan sitten kun se suostuu tulemaan ulos.

Tyrä

Ruma sana,valitettavan ajankohtainen. Rumuus piileekin juuri siinä,mainittu ilmiö on henkilöitynyt omaan nivuseen. Diagnoosi tosin on oma. Mikä muukaan se voi olla? Samanlainen oli isälläni 50-luvulla,olisi voinut jättää minut väliin. Pieni pullistuma joka osaa olla pirullisen oikukas,ja myös kivulias. Vituttaa, kaksi iltaa se on ollut tanssilattialla mukana. Kerrassaan kelvoton humppakaveri. Ei voi oikein kunnolla revitellä,ei vielä tunnu otetaanpa vähän rivakammin on tosi hyvä meno nyt. Tulipunaruusut kukkeimmillaan ja sillon vihlasee,loppuilta menee hiihtelyksi,välillä on istuttava.
Aamulla kun herää sitä ei näy ei tunnu,liikkeelle lähtö herättää sen oitis. Päivän mittaan se kasvaa ja kukoistaa,tietysti vihloo siinä sivussa. Ihmeellistä tuuria minulla,kun yhden vaivan saa kotoutettua ja oppii elämään sen kanssa niin kohta jo toisen pukkaa. Silti on jotensakin lokoisa olo,kesä on ollut hyvä ja onhan tuota vielä jäljellä. Kevään kylvöt,kesän haraukset,kitkemiset ja kastelut alkavat antaa satoa.Pala omaa maata jota saa viljelläisiltä perittyä,sen suurempaa onnea ei ole olemassa maan päällä. Siitäolen saanut nauttia,siitä ole kiitollinen. Henkeni ja sydän vereni sen puolesta olen valmis antamaan,jos sitä lunnaaksi vaaditaan ja sillä voin sen entistä ehompana jälkeeni jättää.

Hikeä pukkaa.

Mahtuu kesään myös hikeä,määrättömästi . Vattupöheikössössä sen huomaa,tuulenvirettäkään ei käy yhdeksään tuntiin. Mitäpä olikaan sangon pohjalla? Niin juuri,sangon pohjalla,oli epämääräisen näköinen läjä rupisia homepalleroita joitten seassa ja päällä kiemurteli elävä matto vattumatoja.
Joutuu pohtimaan elämän tarkoitusta ja raadannan mielekkyyttä (mielettömyyttä) moisen urakan tehtyään. Muutamaan pakasterasiaan mahtui ylipitkän työpäivän tulos,ne marjat olisi ostanut torilta 4-5;lä kympillä. Vastaavn pituisesta työrupeamasta olisi tuntiraha 150 euron pintaan,yli satanen puhtaana.
Kaikkea ei voi rahassa mitata,eikä ole tarkoitettukaan pienenihmisen ymmärrettäväksi. Kaikinpuolin mukava päivä sekin oli,nyt kun marjat on pakastimessa. Olokin korjaantunee ajastaan,nykytuntemus on aika hakatun oloinen.

Kerran kesässä.

Kesä on tapahtumien aikaa. Festareita ja kyläjuhlia piisaa niin ettei luvussa pysy. Ennen Juhannusta alkaa lehdissä olla mainoksia ja tahti tihenee lomakauden alkaessa .Heinäkuussa tapahtumia on joka viikolle useita. Aivankuin olisi joku mania vallalla, joka kylällä ja pitäjässä näyttää olevan pakko järjestää omat kissanristiäiset.
Ihmiset liikkuvat kesäisin lomillaan,lamasta ja työttömyydestä huolimatta euro näyttää käyvän pyydykseen kohtalaisen runsaasti. Useimmiten kyse on puhtaasti viihteestä ja rahastamisesta. Toki joukkoon mahtuu myös ammatillisten ja tuotantoon liittyvien teemojen ympärille rakennettuja tapahtumia. Niissäkin viihteellinen osuus on melkoinen,liekö tuo edes pahasta? Kukapa tulisikaan seuraamaan jotain tosikkomaisesti esiintuotua sisäpiirin ammatti-infoa,kevennykset vetävät paikalle väkeä laidasta laitaan. Tämänpäivän urbaani eläjä saa maa-ja metsätalousnäyttelyistä ajantasaista tietoa maaseudun arjesta. Kaupunkilaiset lienevätkin näiden tapahtumien kävijöissä jo aikapäiviä olleet enmmistönä.
Kerran kesässä tulisi itsekunkin käydä jossakin yleisötapahtumassa,ihan vain yläpäänhoidon vuoksi. Aina se kotiolot voittaa jos päiväksi pariksi irrottautuu rutiineistaan. Ellei ammut ja puimurit kiinnosta niin voi mennä kesäteatteriin. Niitä on tarjolla pitkin pitäjiä,tasokin on kohtuullisen korkea,eikä esityksissä ole ammattimaista leipääntymisen makua. Liian valmiiksi tehty ja pureksittu ei ole parasta teatteria.
Mitäpä muuta voisi kerran kesässä tehdä? Sukutapaamiset ovat myös kesään kuuluvia asioita. Kokouksiksi niitä myös kutsutaan,se on kuitenkin ehdottomasti väärä sana. Sillä tapetaan kiinnostus sukua kohtaan tehokkaasti kun ruvetaan kokoustamaan ja pitkiä puheita pitämään.
Muutaman kerran olen ollut "sukuloimassa"suvun parissa. Kerta kerralta se on sujunut vapaamuotoisemmin edellistä ja myös viihtysämmin . Sitä kesäjäätelöäkin niissä on tullut nautittua,mansikkahillon kera.
Mielikuvitusta pitää uskaltaa käyttää,ei se ole suomalaiseltakaan kiellettyä. Kesästä on lupa nauttia,mutta festarimaratooni voi tehdä siitä tuskanmakuisen. Luterilainen tosikkomaisuus taitaa olla yleinen kansantauti,sitä vastaan voi nousta barrikaadeille. Kerran kesässä!