Siispä menen 24.9.2009 alkavaan katekumeenikerhoon. Kokoonnumme Pyhän Nikolauksen katedraalissa klo 18 ensi Torstaina,tutustumaan kirkkoon ja toisiimme Isä Timon (Hirvonen) opastuksella.
Olenhan minä tätä pähkäillyt vuosikausia puoleen jos toiseenkin saamatta päätöstä,ja sitten vitkuttanut toteuttamista. Koko ajan on ollut kuitenkin tunne,että minun on näin tehtävä. Olen löytänyt jotain sellaista jota ei ole luterilaisessa kirkossa. Valoa,iloa,pyhyyttä sellaista pyhän läsnäoloa joka on nyt tässä,lähellä minua. En ole "valaistunut" enkä tullut sen paremmaksi ihmiseksi. Jotakin on kuitenkin tullut mitä,sitä menen etsimään,rukoillut ainakin olen enemmän kuin kymmeneen vuoteen,ainakin yrittänyt rukoilla ja uskon ja tunnen tulleeni kuulluksi,ainakin se on auttanut jaksamaan.
Hontelontuntuinen on olo,miten minut otetaan vastaan,kasvanko oikeasti uskon kautta ortodoksiksi,että tulen hyväksytyksi Pyhänkirkon jäseneksi. Maltanko minä joka olen aina "oikeassa" asettautua oppimaan? Nöyryyttä ainakin on opeteltava ihan joka päivä,mutta niin ettei luiskahda tekopyhyyden puolelle.
Paljon ihan käytännön asioitakin on joita en tiedä tai ymmärrä,siksipä tämä onkin tarpeen.
Ihan ummesta ei kuitenkaan tarvitse lähteä,palveluksissa olen käynyt,ja lueskellut niitä kolmea kirjaa jotka minulla ortodoksisuudesta on. Kirkon nettisivusto on mainio tietolähde,samoin vapaaehtoisten seurakunta-aktiivien ylläpitämä ortodoksi.net sivusto. Monta mielenkiintoista rupeamaa olen niiden parissa viettänyt.
Monituisia asioita pyörii mielessä,kunpa olisi siunausta päästä sopuun itsensä ja Jumalan kansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti