Onkohan olemassa mitään muuta asiaa joka on yhtä helposti toteutettavissa,kuin oikeassa oleminen?
Se on kuin kutsumus,pyhä velvollisuus kertoa tietämättömille totuus. Varsinkin silloin kun sattuu sen itse tietämään.
Mennä kuuntelemaan kiinnostavaa luentoa,ja olla vaiti,olla oikomatta luennoitsijan kömmähdyksiä;herra kaikkitietävälle se on usein ylivoimaista. Sietämätöntä itsestäkin ja,että hävettää. Tehty mikä tehty,joskus sentään mahdotonkin onnistuu.
Kaveriporukassa oikeassaoleminen ei ole niin vaarallista,ellei satu saamaan nenilleen joukossa voi olla toinenkin oikeassa olija.
Tämä taipumus riepoo minua,paljon olen sitä saanut karsittua,paljon on vielä töitä tehtävä. Tuskin siitä kokonaan pääsen irti,varmaan se on minussa sisällä. Isäni sanoi,että itseänsä voi muuttaa ja luonnettaan voi oppia hallitsemaan. Lienee tiennyt asian omasta kokemuksestaan,siinä myöskin harvinaisen hyvin onnistuen. Nuorempana pidin sitä heikkoutena,ettei hän koskaan ryhtynyt kiistojen osapuoleksi,ei antanut sanaa sanasta vaan väisti ja vaikenemalla vältti riidan. Pidin sitä nynnyilynä. Nyt haparoin oppiakseni saman taidon,kasvaakseni isäni mittoihin. Pääsenköhän edes alkuun,täytyisi elää satavuotiaaksi.
