Aurinkoisella järvenrantapellolla ahertavan sadonkorjaajan iloa ei voi samentaa mikään. Kevään toivorikkaus on vahvistunut kesän mittaan ja nyt saa palkintonsa kyntäjä,kylväjä,kitkijä,kastelija ja sadonkorjaaja-siis minä. Lämpimänä syyspäivänä auringon antaessa lämpöään tuntee kiitollisuutta.  Tämä kesä on ollut hyvä kesä,kuten kaikki muutkin kesät. Joskus on ollut kesiä joina on tapahtunut ikäviä asioita,mutta sehän ei ole johdu kesästä. Niihin on suhtauduttava, ainakin yritettävä suhtautua ilman liioittelua. Aivan kuten vesisateeseen,toteaa sen mitä on ja elää sen mukaan.
Mahtavia trumpetintöräyksiä tänäkin kesänä,tuolta yläilmoista ne kuuluvat,joutsenpari siellä iltapäivälennollaan kaartelee.  Joka päivä ne tekevät lenkkinsä,kajauttelevat ilmoille soittonsa ja palaavat pesälammelle. Ilo on niitä seurata,keväällä aivan odottaa niitten tuloa,seuraa saavatko poikasia. Kesästä puuttuisi paljon jos jäisivät tulematta. Osaksi tätä maisemaa ne ovat tulleet ja tänne kuuluvat,samoin kuin uikkuäitikin poikasineen ja tukkasotka. Niin, kuikanhuuto oikeastaan kruunaa tämän kaiken,sekin on löytänyt itselleen sijan näistä maisemista.
Kaikkea tätä on ollut kesäisin ilo seurata,siinä selkää oikaistessa on ollut tilaisuus seurata luonnon panoraamaa aitiopaikalta.
Voiko olla suurempaa ilonaihetta kuin tämä?