Alussa ollaan.

Ensimmäinen kerta takana. Isä Timo osoittutui välittömäksi ja helposti lähestyttäväksi kansanmieheksi. Yksityishenkilönä varmaankin mukava tarinaniskijä. Osaa tuoda sanottavansa julki juohevasti,ymmärrettävällä tavalla ja vastaa kysymyksiin eikä pyörittele sanojaan.

Meitä on kaikkiaan viisi kerholaista,kolme tosin ovat jo kirkon jäseniä,mutta eipä tuo haitanne. Ilta oli sellaista leppoisen tuntuista tutustelua,kirkkosalikin oli tuttu joten mitään vieraskoreuttakaan en tuntenut. Seuraava kerta on 8.10. Torstai-ilta klo 18,seurakuntasali on paikka. Ortodoksisen kirkon historia on aiheena,vähän ennakkotietoa täytyy kaivaa,mutta en ala apuopettajaksi (kuten kansalaisopiston historiakurssilla joskus luiskahti). Hiljentymistä ja nöyryyttä niitä minun on syytä opetella,täytyy muistaa olevansa oppimassa,opetettavana eikä kertomassa omiaan.

Enää minua ei ujostuta tahi epäilytä,olen oikean tien alkupäässä.