Ruma sana,valitettavan ajankohtainen. Rumuus piileekin juuri siinä,mainittu ilmiö on henkilöitynyt omaan nivuseen. Diagnoosi tosin on oma. Mikä muukaan se voi olla? Samanlainen oli isälläni 50-luvulla,olisi voinut jättää minut väliin. Pieni pullistuma joka osaa olla pirullisen oikukas,ja myös kivulias. Vituttaa, kaksi iltaa se on ollut tanssilattialla mukana. Kerrassaan kelvoton humppakaveri. Ei voi oikein kunnolla revitellä,ei vielä tunnu otetaanpa vähän rivakammin on tosi hyvä meno nyt. Tulipunaruusut kukkeimmillaan ja sillon vihlasee,loppuilta menee hiihtelyksi,välillä on istuttava.
Aamulla kun herää sitä ei näy ei tunnu,liikkeelle lähtö herättää sen oitis. Päivän mittaan se kasvaa ja kukoistaa,tietysti vihloo siinä sivussa. Ihmeellistä tuuria minulla,kun yhden vaivan saa kotoutettua ja oppii elämään sen kanssa niin kohta jo toisen pukkaa. Silti on jotensakin lokoisa olo,kesä on ollut hyvä ja onhan tuota vielä jäljellä. Kevään kylvöt,kesän haraukset,kitkemiset ja kastelut alkavat antaa satoa.Pala omaa maata jota saa viljelläisiltä perittyä,sen suurempaa onnea ei ole olemassa maan päällä. Siitäolen saanut nauttia,siitä ole kiitollinen. Henkeni ja sydän vereni sen puolesta olen valmis antamaan,jos sitä lunnaaksi vaaditaan ja sillä voin sen entistä ehompana jälkeeni jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti