sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kerran kesässä.

Kesä on tapahtumien aikaa. Festareita ja kyläjuhlia piisaa niin ettei luvussa pysy. Ennen Juhannusta alkaa lehdissä olla mainoksia ja tahti tihenee lomakauden alkaessa .Heinäkuussa tapahtumia on joka viikolle useita. Aivankuin olisi joku mania vallalla, joka kylällä ja pitäjässä näyttää olevan pakko järjestää omat kissanristiäiset.
Ihmiset liikkuvat kesäisin lomillaan,lamasta ja työttömyydestä huolimatta euro näyttää käyvän pyydykseen kohtalaisen runsaasti. Useimmiten kyse on puhtaasti viihteestä ja rahastamisesta. Toki joukkoon mahtuu myös ammatillisten ja tuotantoon liittyvien teemojen ympärille rakennettuja tapahtumia. Niissäkin viihteellinen osuus on melkoinen,liekö tuo edes pahasta? Kukapa tulisikaan seuraamaan jotain tosikkomaisesti esiintuotua sisäpiirin ammatti-infoa,kevennykset vetävät paikalle väkeä laidasta laitaan. Tämänpäivän urbaani eläjä saa maa-ja metsätalousnäyttelyistä ajantasaista tietoa maaseudun arjesta. Kaupunkilaiset lienevätkin näiden tapahtumien kävijöissä jo aikapäiviä olleet enmmistönä.
Kerran kesässä tulisi itsekunkin käydä jossakin yleisötapahtumassa,ihan vain yläpäänhoidon vuoksi. Aina se kotiolot voittaa jos päiväksi pariksi irrottautuu rutiineistaan. Ellei ammut ja puimurit kiinnosta niin voi mennä kesäteatteriin. Niitä on tarjolla pitkin pitäjiä,tasokin on kohtuullisen korkea,eikä esityksissä ole ammattimaista leipääntymisen makua. Liian valmiiksi tehty ja pureksittu ei ole parasta teatteria.
Mitäpä muuta voisi kerran kesässä tehdä? Sukutapaamiset ovat myös kesään kuuluvia asioita. Kokouksiksi niitä myös kutsutaan,se on kuitenkin ehdottomasti väärä sana. Sillä tapetaan kiinnostus sukua kohtaan tehokkaasti kun ruvetaan kokoustamaan ja pitkiä puheita pitämään.
Muutaman kerran olen ollut "sukuloimassa"suvun parissa. Kerta kerralta se on sujunut vapaamuotoisemmin edellistä ja myös viihtysämmin . Sitä kesäjäätelöäkin niissä on tullut nautittua,mansikkahillon kera.
Mielikuvitusta pitää uskaltaa käyttää,ei se ole suomalaiseltakaan kiellettyä. Kesästä on lupa nauttia,mutta festarimaratooni voi tehdä siitä tuskanmakuisen. Luterilainen tosikkomaisuus taitaa olla yleinen kansantauti,sitä vastaan voi nousta barrikaadeille. Kerran kesässä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti