13.10.2019

Alakulo,hyvillä mielin odotin yhteistä kylpyläkäyntiä,mutta toisin kävi. Eihän toista voi pakottaa,ei edes vaatia,silti tuli paha olo. Yksi tekstiviesti voi nostaa mustan pilven poutataivaalle.
Ymmärtäneekö kukaan naisen mielenliikkeitä? Syyksi pakitukseen kelpaa mikä tahansa,jota olen tai en ole tehnyt. Väsymyksen kyllä ymmärtää ja hyväksyy,sen syyt vain ovat usein käsittämättömät.  
Ruoanlaitto on yksi,ei jaksa eikä kelpaa jos minä kokkaisin.  Kun ei vaan voi/tahdo laittaa seuraavan päivän ruokaa,niin ei mennä huomenna kylpylään ruokatressin takia. Ei auta vaikka kylpyläpäivänä käytäisi lounastamassa paluumatkalla,ja minä hoitaisin keittiön seuraavana päivänä. 
Olenko minä vain joku liikalainen hänen elämässään,jota säälistä ja tottumuksesta siedetään? Käymään ei  voi mennä ilman ajanvarausta,kuin menisi hammaslääkäriin. Aina ei ole näin ollut,miten tähän nykytilaan on jouduttu? 
Jotenkin on joskus semmoinen "virallinen" ilmapiiri,toki hyviä hetkiä ja mukavaa yhdessäoloa on,mutta  tiiviiimpää tämä seurustelu oli ja saisi olla vieläkin. 
Toisaalta,olimme paljonkin etäämmällä toisistamme vuosi sitten. Elomme on ollut jo jonkin aikaa rennompaa ja läheisempää,ikäänkuin suunta kohti "vanhoja hyviä aikoja"!